Kansia ja kankaita

Pohjanmaan suunnalla liikkuville voi suositella kahta näyttelyä.


Kokkolalaisessa Galleria Visussa on esillä 29.6. saakka Jussi Karjalaisen kirja- ja levynkansigrafiikkaa. Jussi on ollut luottograafikkoni koko kirjailijanurani ajan, ja minulla on ollut ilo työskennellä hänen kanssaan myös muissa yhteyksissä. Karjalainen on näkemyksellinen, laadusta tinkimätön mutta neuvottelutaitoinen, luova ja huumorintajuinen tekijä. Itseäni tietysti ilahduttaa se, että Visun näyttelyssä ovat mukana niin Automies, Kuinka ei voi ajatella kuin Dumarikin.


Alajärveläisen Nelimarkka-museon Villa Nelimarkan ympäristössä on puolestaan esillä taiteilija Elina Förstin tekstiiligraffiteja, jotka pohjautuvat

Automies-romaanista poimittuihin katkelmiin. Kirjallisuus itsessään pohjautuu pitkälle tekstin kierrätykseen, mutta tässä tapauksessa myös kirjoitusalusta eli kankaat ovat kierrätysmateriaalia.

Kolumni

Rauhan puolesta-lehti (2/2013) on julkaissut kirjoittamani kolumnin Kovia sanoja.


Kovia sanoja

Talouden ja sodan kieli on yhtä.

Kilpailukyky ja talouskasvu ovat nykyajan vastineita Lebensraumille: välttämättömyyksiä, kyseenalaistamattomia tavoitteita, joita kohti kansakunnan on ponnisteltava selviytyäkseen. Uhreja ei saa pysähtyä laskemaan.

Sijoittajissa ja yritysjohtajissa ihaillaan samoja ominaisuuksia kuin kenraaleissa: häikäilemättömyyttä, kovuutta, piittaamattomuutta. Menestyessään he ovat oman wagneriaanisen maailmansa yli-ihmisiä, jotka pistävät historiankirjat uusiksi. Epäonnistuessaan he ovat kohtalon kaatamia, traagisia sankareita Aasian massat vastassaan.

Finanssikriisin jälkiseuraamusten torjuntaan on vaadittu suuria sinkoja ja ylipäätään lisää tulivoimaa. On saavutettu torjuntavoittoja, jotka ovat yleensä osoittautuneet väliaikaisiksi.
Meille rivikansalaisille riittää pelkkä uhrimieli, mutta sen puute on rikos raskaimman päälle. Lopullista voittoa meille ei sentään ole luvattu, tai kerrottu miltä se näyttää. Edessä olevan kamppailun loputtomuus on kyllä tehty selväksi.

Sodankäynnin ja nykyaikaisen talousteokratian yhteinen käyttövoima on altruismi, ihmiselle ominainen kyky uhrautua toisten puolesta. Tästä kumpuaa myös yhteinen kieli, jolla ihmisyhteisöjä ohjaillaan. Kansakunta on vaarassa ja virkaatekevää jumalaa pilkataan, oli se sitten abrahamilaista tai friedmanilaista alkuperää. Yksilön usein tiedostamattoman altruismin herättämiseksi on luotava tunne uhatusta kokonaisuudesta johon hän kuuluu.

Ajatus kansakunnasta tai valtiosta organismina onkin vanhaa perua. Helpoimmat esimerkit tuon analogian käytöstä löytää 1930-luvun autoritääristen järjestelmien piiristä: rodulliset ominaispiirteet, historialliset väistämättömyydet ja luonnolliset rajat. Myyttisen kansakunnan muodostama eliö oikeuttaa vallanpitäjien teot – milloin yksin, milloin sopivan jumaluuden tukemana. Tuon organismin terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi täytyy ajoittain käyttää karvaita mutta tehokkaita lääkkeitä tai suorittaa välttämättömiä leikkauksia. Vielä Suomen sisällisodan aikoihin ne tarkoittivat teloituksia, 90-luvun lamassa enää hyvinvointivaltion alasajoa.

Juuri nyt sotatermistö vaikuttaa saaneen lääketieteellisiä rinnastuksia suuremman merkityksen poliittisessa retoriikassa. Finanssikriisin tuottamalla romahduksella aiemmin jo kuolleiksi julistettujen kansallisvaltioiden merkitys on noussut arvaamattoman suureksi. Kun keinottelijoiden tappiot on sosialisoitava, veronmaksajien rivit pidetään suorina vanhoilla ja hyväksi havaituilla keinoilla.

Automies-äänikirja valmistui

Sain tänään käsiini Automiehestä tehdyn äänikirjan tekijänkappaleet, ja teos näyttäisi löytyvän jo useammankin kirjaston listauksista, eli nyt vain lähikirjastoon varauksia tekemään.

Kirjastokäyttöön tehdyn äänikirjan julkaisija on BTJ Finland Oy. Lukija on Tuomas Tulikorpi, ja paketti pitää sisällään neljä cd-levyä, joiden yhteiskesto on 4 tuntia 36 minuuttia. 

Yle Puhe 24.4.

Keskiviikkona 24.4. olen Esko Riihelän kanssa Yle Puheessa Perttu Häkkisen vieraana klo 13-14. Ainakin autoilusta ja identiteetistä keskustellaan.

Ohjelma on kuunneltavissa täältä. 

Haastattelu Ilkassa ja Pohjalaisessa

Sanomalehdet Ilkka ja Pohjalainen ovat tänään julkaisseet haastatteluni otsikolla Kirjoja sivustakatsojan äänellä. Jutussa sivutaan muun muassa Karstaperän kyläaukeaa, joulupukkikrääsän keräilyä ja unien logiikkaa. 

Uusi blogini: Mitä voi sanoa

Mitä voi sanoa on uusi rinnakkaisblogi raimopesonen.com:ille. Tänään julkaistu ensimmäinen teksti esittelee blogin taustoja ja tavoitteita: tarkoitus on antaa ajatuksen lentää vapaammin kuin täällä kotisivujen virkaa toimittavalla sivustolla. Raimopesonen.com jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.

Kaltion arvio Automiehestä

Kaltio on julkaissut arvostelun Automiehestä.

"Pesonen on värikäs kuvaaja, joka räiskii tekstissään koko maamme vartalokuvan notkeasti, säälimättömästi ruoskien ja analyyttisesti ruotien ihmiselon kauneutta kuin F. E. Sillanpää aikanaan kesäyön rosoisuutta Ihmisiä suviyössä -romaanissaan.  Pesosen romaani on ajankuva, jossa liikkuminen on taidetta, taivaita hipovaa ja melkein välttämätöntä. Eläminen tulee siinä sivussa. Sivuhenkilöt nousevat päähenkilöiksi ja päähenkilöt sivuhenkilöiksi. Vain kulkeminen on välttämätöntä."

Risto Kormilaisen kirjoittama arvion on luettavissa kokonaisuudessaan täältä. 

Automiehestä äänikirja

Automiehestä julkaistaan kevään 2013 aikana kirjastojen käyttöön tarkoitettu äänikirja. Tarkka julkaisuajankohta ja muuta lisäinformaatiota luvassa myöhemmin. 

Kolumni Kun kallio liikkuu

Olen aloittanut Rauhan puolesta -lehden kolumnistina. Ensimmäinen kolumni otsikolla Kun kallio liikkuu on julkaistu lehden numerossa 1/2013 ja on luettavissa täältä.










Kun kallio liikkuu

Talojen pirstaleita, autonromuja, romahtaneita sähkölinjoja. Ilma värisee kuumuudesta. Kaksi sotilashelikopteria ilmestyy palmujen takaa, lentää yli suurella nopeudella. Raunioiden välistä kannetaan ruumiita. Lievästi loukkaantunut mies kieltäytyy avusta ja juoksee edestakaisin huutaen omaisiaan.

Katselen tätä uutiskuvakliseetä kummissani. Ensimmäiset televisioon liittyvät muistoni ovat mustavalkoisia ja liittyvät Vietnamin sotaan. Vuosikymmenien mittaan sama näkymä on toistunut tv:ssä niin usein, että aina sitä ei jaksa noteerata yhtä vilkaisua enempää. Mutta tällä kertaa näkymä ei hämärry televisioruudun resoluution vuoksi vaan siksi, että silmiin valuu hiki. Minä pitelin tuota juoksevaa veristä miestä käsivarresta vain muutamia minuutteja sitten. Minä olen osa tätä.

Eihän tällaista tapahdu. Ei minulle.

Iltapäivä nimettömällä kukkulalla Khao Lakissa tapanin-päivänä 2004 oli pitkä ja kuuma. Oli aikaa kerrata tapahtumia, sitä mitättömän pienien sattumien sarjaa, joka ratkaisi elämän ja kuoleman välillä rannalta juostessa, ihmetellä oman paniikkikierroksille ampautuneen kehon toimintaa ja miettiä, kuinka paljon tsunamin jäljet muistuttavat kuvia pommitetuista kylistä.

Kotona Suomessa odotti puolisentoista vuotta kestänyt toipumisprosessi, jota avittivat paljon parjatun julkisen sektorimme tarjoamat terapiakäynnit. Otin ne kiitollisena vastaan. Arki palasi, pikkuasiat alkoivat taas kiukuttaa. Paremmaksi ihmiseksi tuskin muutuin, mutta vähän toisenlaiseksi kuitenkin. Kysymys siitä, mitä elämässään haluaa tehdä, muuttui kovin kirkkaaksi. Vuosikymmeniä kestäneen aikomisen jälkeen tyrkytin ensimmäistä romaanikäsikirjoitustani kustantamoille vuoden 2007 alussa.

Kirjoittaminen on aina monisyinen motiivien ja pyrkimysten vyyhti, mutta omissa tekemisissäni säilyy todennäköisesti aina taustalla kuva Khao Lakin raunioista. Suurimman osan vastaavista tuhonäkymistä aiheuttavat kuitenkin ihmiset. Maanjäristyksiä ei voi estää – Radiopuhelimien laulun sanoin "kun kallio liikkuu ja aalto tulee / ei sitä ihminen pysäytä". Luonnonmullistusten aiheuttamia tuhoja voidaan enintään lievittää niihin varautumalla, mutta sotien tapaiset onnettomuudet ovat ihmisten aiheuttamia – siis periaatteessa myös ihmisten estettävissä. Siksi konfliktien ja rakenteellisen väkivallan syntymekanismien tutkiminen tai näkyväksi tekeminen edes itselle on tärkeää.

Kyse on lopulta ymmärryksen ja inhimillisyyden lisäämisestä.

Automies Kirjakolossa

Kirjakolo-blogi käsittelee Automiestä: "--suru ja ilo kulkevat lähekkäin ja molemmat tavoittavat lukijan yhtäaikaa. Pieni kirja ei ole pelkkä äijäromaani - se antaa enemmän kuin lupaa." Teksti löytyy kokonaisuudessaan täältä. 

Automies Päivän mietelauseessa

Automiehestä poimittu Ylen Päivän mietelause luetaan aamuvirkuille 1. maaliskuuta.  

Automies Kiiltomato.netissä

"Tarjolla on seuraa, jonka olen yleensä elävän elämän tilanteissa pyytänyt poistumaan".

Kiiltomato.net käsittelee Automiestä. Putte Wilhelmsson toteaa Jussi Karjalaisen kirjalle antaman ilmeen onnistuneeksi, mutta kirjoittajalle hän ei aio antaa anteeksi. Arvio on luettavissa kokonaisuudessaann täältä. 

Puhuva roudauseste

Kirjoitin Selmun 20-vuotisjuhlajulkaisuun kesätyöläismuistelmia otsikolla Puhuva roudauseste. Kuinka ei voi ajatella-romaani mainitaan. Juttu on luettavissa täältä, sivuilta 32-35.

Sylvin arvio Automiehestä

Sylvi on julkaissut arvion Automiehestä. Kirja herättää kysymyksiä.

"Automies jättää jälkeensä melkoisen syherön mietteitä. Syheröltä kirjan jälkilöylyt tuntuvat, kun ei oikein ymmärrä mistä kirja loppujen lopuksi kertoo, kuka tai ketkä siinä ovat auton lisäksi pääroolissa, ja kuinka oletettu päähenkilö eli automies voikaan olla sellainen kuin on", kirjoittaa Maria Loikkanen. 

"Siinä missä automiehen valju persoona välillä masentaa, teoksessa siellä täällä mustana kukkiva huumori ilahduttaa. Automiehen persoonattoman olemuksen rinnalla henkilöhahmo, joka täräyttää uuden autonsa konepistoolilla reikäjuustoksi naurattaa, vaikka teko kamalalta tuntuukin, etenkin reaalimaailmassa yhäti lisääntyviä ampumistapahtumia ajatellen."

Arvostelu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä. 

Kirja aiheuttaa vahingossa naurua

Puutarha ja nurkat-blogissa sivutaan Automiestä: "Sitten luin työmatkoilla kirjaa, joka aiheutti vahingossa naurua. Oikein suotavaa, heti minusta tulee fanilukija sellaisen äärellä. Jos pohjanmaalaisella huoltoasemalla juhannuksena päähenkilö seuraa sivuhenkilöiden tulkintaa JA tulkkausta Hectorin laulusta, jotta ulkomaalainen sivusivuhenkilö saisi käsityksen suomalaisesta kansanluonteesta, niin ei minulla ainakaan lukijana ollut mahdollisuutta estää naurukuplia."

Blogisti Saara jatkaa olleensa työpaikalle päästyään niin tohkeissaan, "että luin kohtaa vielä sielläkin ääneen. Olen joskus rasittava työkaveri. Olin nimittäin vielä ehtinyt lukea senkin kohdan, jossa isä selittää lapselleen ihmisten lisääntymisasioita USB-liittimen avulla. Suosittelen, että luette itse."

Siteerattu teksti löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Yle Puheen haastattelu

Kuva: Yle

Tämänaamuinen Yle Puheen haastattelu on nyt kuultavissa Yle Areenassa.

Automies Kirjallisena. Minna-blogissa

Kirjallisena. Minna-blogi on julkaissut Sunnuntaiotteen Automiehen maailmasta. 

"Raimo Pesosen Automies (Siltala) on elämänmakuinen ja mustahkolla huumorilla leikittelevä teos, jonka absurdit juonenkäänteet korostavat päähenkilön pinnanalaista viisautta ja syviä tuntoja", toteaa blogisti ja jatkaa: "Automiehen maailmasta löytyy myös haikeaa runollisuutta -- Toivon Pesosen Automiehen löytävän tiensä joululahjapaketteihin - erityisesti niihin, joita availevat Aki Kaurismäen elokuvista tai Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjoista tykkäävät miehet."

Teksti löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Yle Puheen vieraana 12. joulukuuta

Vierailen Yle Puheessa haastateltavana 12.12.12. Lähetys ei valitettavasti ala klo 12, vaan jo klo 9:03. Automiehesta keskustellaan noin puoli tuntia.

Helsingin Sanomien arvio Automiehestä

Helsingin Sanomat julkaisi tänään arvostelun Automiehestä otsikolla Automies ajaa muistoja pakoon. Raisa Mattilan kirjoittama arvio on luettavissa kokonaisuudessaan HS:n verkkolehdestä.

"Automiehen maailman muodostaa Suomen tieverkosto. Hän, jonka nimeä emme saa tietää, ajaa Sprintterillään ilmaislehtiä kauppakeskusten ja kuppiloiden jakelutelineisiin.

Automiehen sielua lämmittävät "yöhuoltamoiden kylttien ikuiset tulet, lepotauolle suunnistavien rekkojen jonot, dieselin ja tuoreen kahvin tuoksu, oikeilla asioilla olevat ihmiset, lyhyet kohtaamiset ja ilo siitä että matka jatkuu taas". Hän karttaa huoltamokahveja pidempiä taukoja yhdellä paikkakunnalla ja yötä pidempiä pysähdyksiä yhden naisen luona.

Jos ei yövy naisillaan, Automies nukkuu Sprintterissä, sillä vuokranmaksu kaataisi pakkoyrittäjäksi joutuneen kuskin talouden. Vähitellen lukijalle alkaa myös paljastua, millaisia sietämättömiä muistoja pysähtymiseen haluton Automies ajaakaan karkuun.

Raimo Pesonen (s. 1969) rakentaa mainion päähenkilönsä toimien ja maailmankatsomuksen ympärille romaanin, jota hahmo oikeastaan kannattelee kokonaan.

- - 

Automiehen mietteissä on sama ulkopuolisuuden pohjavire kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-hahmon maailmankuvassa. Ympäröivä todellisuus on molemmille vieras ja käsittämätön, liian monimutkainen, ja siksi parasta on luottaa vain omiin totuuksiin. Siinä missä Mielensäpahoittaja pohtii itse, toistelee Automies mitä on luottoystäviltään kuullut.

Mutta ei hän niin yksinkertainen ole kuin aluksi vaikuttaa. Vähitellen Automies paljastuu, jos ei läpeensä epäluotettavaksi niin ainakin kovin arvaamattomaksi kertojaksi, joka annostelee itsestään kitsaasti myös lukijalle.

Tämän kehityskaaren kirjailija rakentaa taiten eli niin, että jännite säilyy ja hahmo oikeasti jaksaa kiinnostaa."

Tuomari Nurmiota haastattelemaan

Haastattelen Tuomari Nurmiota huomenna Kuopion Kirjakantti-tapahtumassa Peräniemen Kasinolla klo 20:00 alkaen.  Lisäksi esiintymässä ovat Faarao Pirttikangas (klo 19) ja J!Kumpulainen (klo 21).
Ilta huipentuu Nurmion soolokonserttiin klo 22 alkaen. 

Päivitys 28.11.2012: Amman lukuhetki-blogissa raportoidaan Kirjakantin haastattelusta.

Lainavinkki Kuusamosta

"Onkohan Automies jotain sukua Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajalle? Ainakin kirjallisina hahmoina nämä miekkoset toteuttavat samantyyppistä tehtävää. Monologin muotoon puetun ja mustalla huumorilla maustetun kerronnan kautta lukijan eteen piirtyy paitsi miehinen mielenmaisema, myös osuvia havaintoja ajan ilmiöistä."

Automies on tällä viikolla Kuusamon kaupunginkirjaston lainavinkki ja kirjaa suositellaan laajan Esittelytekstin voimin.

Ylen Viikon kirja

Automiestä käsitellään Ylen Viikon kirjassa Radio 1:n Kulttuuritunnilla tiistaina 13.11. kello 17:20. Lähetys uusitaan sunnuntaina 18.11. kello 8:20.

"Liikuttavan hauska päähenkilö on saanut oppia, että ne jotka ovat parhaita odottamaan saavat sitä myös eniten tehdä. Maailma on sillä tavalla reilu."

Päivitys 13.11: Lähetys on kuultavissa nyt myös Ylen Areenassa. 

"Auto & mies"

Marraskuun Voima kirjoittaa Automiehestä otsikolla Auto & mies.

"Kun kirjaa kuorruttavan autoilukohelluksen rapsuttaa pois, käsillä on kertomus hajonneista ihmisistä, jotka korjaavat itseään miten kuten osaavat."

Tähtiä Automies saa 5/5. Arvio on luettavissa kokonaisuudessaan Voiman numerosta 9/2012 sekä Fifistä.

Automies nettikirjakaupoissa

Automiestä myyvät netissä ainakin Ad Libris, Akateeminen, Bookplus, Booky.fi, CDON.com, Levykauppä Äx, Plazakauppa ja Rosebud. Kaupoissa on valinnanvaraa, ja vaihtelua löytyy myös hinnoista ja toimitusajoista.

Radio Helsinki 8.11.

Vierailen 8.11. Radio Helsingissä. Automiehestä puhutaan taajuudella noin klo 8.30 alkaen. Haastattelu on kuunneltavissa täältä.

"Automies se on erimies"

Turun Sanomat julkaisi tänään arvion Automiehestä otsikolla "Automies se on erimies". '

"Kriitikkoa ilahduttaa suuresti, kun metsää ei ole kaadettu turhaan. Tällä tarkoitan paperille painettua kirjaa ja ennen kaikkea kirjan sisältöä. Hienoa on, että sellaisiakin laatukustantamoja kuin Siltala vielä löytyy, jotka eivät panosta kirjasyksyyn Clairen ja Anthonyn ihmissuhdesoopalla tai cityimettäväisille suunnatuilla opaskirjasilla vaipanvaihdon alkeista.

Surullisinta kirjailija Raimo Pesosen (s. 1968) kannalta taas on se, että hänen hengentuotoksensa liitetään vähälevikkisen kirjallisuuden häpeäkaanoniin. Aihepiirillisesti suurin lukijakunta Pesosen teokselle, siis ne viisi kerettiläistä, löytynevät Tekniikan maailman toimituksesta tai Saramäen vankilasta. Suomessahan vain ne miehet lukevat, joilla on siihen aikaa.

Automiehen pääosassa on nimetön jakeluauton kuljettaja, jonka reitti kiemurtelee läpi Suomenniemen. Lastina on muun muassa kulttuurilehtiä, vaikka automies itse myöntää harrastavansa kirjallisuutta ei juuri koskaan.

Automies on muutenkin erimies, kun sussua löytyy kaupungista jos toisesta. Valitako Ruoholahden leinikki Tuuli-Sisko vaiko Tampereen kiinteä Marjaana? Pysyvin rakkaussuhde muodostuu kuitenkin GSP-navigaattoriin, jota automies kutsuu Taruksi. Kyseinen emäntä opastaa automiestä oikeille teille, kertoo kääntyäkö vasempaan vai oikeaan, mistä löytyy lähin huoltoasema munkkikahveineen.

Rahvaan sosiologismikroskooppista tarkennusta Härmän ihmisaarioista lukija kaipaakin, huoltoasemien ja kelmeiden katulamppujen runoutta. Kaikkihan tietävät, että Esson baarista löytyy sama porukka kuin Vermon raveista; sama herraviha, samat ammattikoululinjat ja sama olematon itsereflektiokyky. Tuossa maailmassa automies on kuin kotonaan, tarjoussumppien ja hillomunkkien sosiaalisessa keskittymässä.

Henkilögalleriasta löytyy Ferrari-lippiksinen Olli, Narttu-Erkki, Hullu-Hanna ja mitä vielä. Ilman liikanimiähän ei tupakkapaikalla pärjää. Toki oikeitakin ystäviä kirjassa esiintyy, kuten Pohjanmaalla asuva Seppo, jonka kanssa ammutaan haulikolla tuliterää Audia.

Mitä sanoisi tutkija Heikki Ylikangas tästä harppauksesta parempaan ottaneesta häjyilyn simulaatiosta, jossa ilkivallan muodot ovat vaihtuneet yleisestä yksityiseen? 

--"

Juhani Brander

Arvostelu on luettavissa kokonaan täältä.

Osastot 6 a 99 ja 7 c 30

Lauantaina 27.10. olen Helsingin Kirjamessuilla Nadja Nowakin ja Seppo Puttosen haastateltavana yhdessä Katri Lipsonin, Riikka Pulkkisen ja Riku Korhosen kanssa klo 12:00 Ylen lavalla (osasto 6 a 99), ja sen jälkeen tavattavissa Siltala Kustannuksen osastolla (Osasto 7 c 30).